Mitä tarkoittaa uskovan kilvoittelu

Voitto Mäkinen

Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään (1.Tim. 6:12a). Näillä sanoilla Paavali rohkaisee Timoteusta uskon tiellä eteenpäin. Uudemmissa raamatun käännöksissä vanhalta kuulostava kilvoittelu on vaihdettu sanaan kilpailu.

Aivan äskettäin pidetyissä alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa suomalaiset saivat pitkästä aikaa juoksumitaleita. Paavali vertaa uskovan vaellusta juoksuun. Kun viitataan kestävyyteen, kyseessä täytyy olla pitkän matkan juoksu. Juuri tämä matkan pituus tuleekin monille ongelmaksi. Muistan erään ystävän, joka oli innokas teetupatyöntekijä 90-luvun alussa. Tänä päivänä tuo kaveri ei ole enää uskossa.Tämä muistuttakoon meitä siitä, että emme ole vielä perillä. Lopullinen pelastus tulee vasta ajan rajan toisella puolella.

Mitä kilvoittelu sitten tarkoittaa?
Mehän pelastumme armosta, emme tekojen kautta. Näyttää siltä, että keskeinen osa uskovan kilvoittelua onkin juuri pysyminen armossa.

Galatian seurakunnille se oli tavattoman vaikeaa. Ihmisen on usein niin hankala ymmärtää ja hyväksyä armoa. Lain teot koittavat tulla meidänkin elämäämme, salakavalasti. Armo on niin epäloogiselta tuntuva systeemi. Teot ja suorittaminen tuntuvat ihmisen mieleen niin paljon sopivimmilta. Siksi ne koittavat työntyä meidänkin hengellisen elämämme hidasteiksi.

Kilvoittelu on siis myös oikean opin puolustamista. Koen Kotikirkon pastorina suurta vastuuta siitä opetuksesta, joka tulee itseni kautta, mutta myös muiden julistajien. Paavali kehottaa Timoteusta valvomaan opetustaan. Voimme ajatella, että olemme kenties jo immuuneja harhaopeille. Näin ei kuitenkaan ole. Sielunvihollisen yksi strategia meitä vastaan on harhaoppien levittäminen. Harhautus ei ala useinkaan isoissa kysymyksissä. Pienetkin harhat palvelevat sielunvihollisen tarkoituksia.


Miten selviämme voittajina perille?
Paavali kehottaa Timoteusta opetuksen lisäksi valvomaan myös itseään.Tämä on toinen osa kilvoittelua. Jaakob kuvailee kirjeessään oikean jumalanpalveluksen olevan diakoniaa, mutta myös itsensä varjelemista maailman saastutukselta. Raamattu kehottaa meitä pyrkimään pois synnistä ja elämään puhtaasti. Tällä tavoin me selviämme elämämme maratonjuoksun voittajina perille.

Tässä juoksussa emme kilpaile toisiamme vastaan. Jokaisen tavoite on oman sielunsa pelastus. Pelastus perustuu armoon, ei meidän tekoihimme eikä kykyymme tehdä parannusta. Vaikka onnistuisimme vaelluksessamme paremmin kuin kukaan ihminen, joka on maapallolla elänyt, ei se takaa meille pelastusta. Sen tekee ainoastaan Kristuksen voimallinen veri.

Rukoukseni on, että jokainen tämän kirjoituksen lukija pääsisi kerran perille taivaan kirkkauteen. Toivon, että tässä kirjoituksessa olevat kehotukset auttaisivat kulkuamme matkalla. Me olemme kaikki eri tavoin vajavaisia.

Jeesus Kristus ei halua kadottaa yhtäkään meistä
Hyvä on kuitenkin pyrkiä puhtaaseen vaellukseen. Jeesus Kristus ei halua kadottaa meistä yhtäkään. Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos (Joh.6:37b). Koen, että seurakunnassamme moni tarvitsee näitä Jeesuksen rohkaisevia sanoja. Olemme Jeesukselle kallisarvoisia helmiä. Lunastushintamme on äärettömän suuri. Hän ei halua kadottaa meitä mistään hinnasta. Pääsemme hänen yhteydestään pois, jos haluamme. Mutta kuka lähtisi pois hänen yhteydestään?Voimme vain todeta niin kuin Pietari kerran totesi: Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisenelämän sanat.