Joulu
Jeesuksen syntymäjuhla

Vilho Mäkelä

Joulu ja ajanlasku johdetaan Jeesuksen syntymästä. Jeesuksen syntymä oli niin, että inhimillisen syntyperänsä puolesta hän oli Daavidin siementä, mutta pyhyyden hengen puolesta hän oli Jumalan poika. Nämä molemmat ominaisuudet, jotka Jeesuksessa ilmenivät, esiintyivät hänen elämänsä ajallisissa vaiheissa. Jeesus oli ihminen niin kuin mekin olemme. Ja tähän inhimilliseen puoleen Jeesuksessa sekä ihmisillä että sielunvihollisella oli ulottuvuus. Paholainen saattoi tätä inhimillistä ominaisuutta ajatellen tarjota jopa maailman herruutta Jeesukselle. Paholainen vei Jeesuksen korkealle vuorelle ja näytti koko maailman valtakunnat ja niiden parhaat puolet ja sanoi: ”Tämän kaiken saat, jos kumarrat minua”. Mutta kun Jeesus pyhyyden hengen puolesta oli Jumalan poika, hän varmasti tiesi, kuka tämä kiusaaja oli. Tämä kiusaaja oli entinen enkeliruhtinas Lusifer, jonka Jeesus oli varmasti lukemattomat kerrat nähnyt taivaassa. Jeesus tiesi, että kyseessä oli langennut enkeliruhtinas.

Jeesus sanoi eräässä yhteydessä: ”Tämän maailman ruhtinas tulee, mutta minuun hänellä ei ole mitään valtaa.” Ja niinpä Jeesus saattoi sanoa: ”Väisty taakseni Saatana.” Näitten kiusauksien hetkellä Jeesukselle ei tuottanut mitään ongelmaa torjua pahan tarjoukset. Siihen perustuen, että Jeesus oli Jumalan poika, Hän eli jatkuvasti yhteydessä Isään. Mm. Lasaruksen haudalla hän lausui: ”Minä tiedän, että sinä aina minua kuulet”. Tämän yhteyden turvin Jeesus pystyi lausumaan: ”Lasarus, tule ulos”. Näin ollen hänellä oli valta kaiken vihollisen voiman yli. Kun jälleen vietämme Jeesuksen syntymäjuhlaa, joulua, on iloista todeta tämä joulun todellinen tausta.

Joulun syvin perusta on siinä, että Jumala antoi ainokaisen poikansa. Meidän kannaltamme ihaninta on se, että Jeesus alentui ihmiseksi. Hän koki kiusaukset ja eli normaalin ihmisen elämää. Mutta hänen kohdallaan toteutui, miten lauluntekijäkin lämpimästi toteaa ”niin alhaalla kenkään ei kulje, ettei siellä Jeesus ois ja vieläkin alemma tulla, jos siellä joku tunnolla haavoitetulla ois, jotta korjata kurjan vois”. Tässä antaminen esiintyy jaloimmassa muodossaan. Meidän ihmisten ulottuville on tuotu Jeesuksen läheisyys ja Jumalan siunaus, kun Jeesus tuli tänne maailmaan.

Koska joulu on antamisen juhlaa, osoitetaan me ihmisetkin sitä toisillemme. Jumala on antanut meille niin paljon ja siksi meillä ihmisillä on etuoikeus jakaa myös läheisillemme tätä lämpöä ja läheisyyttä. Usein se on lämmin kädenpuristus ja hyväksyvä katse, mutta vielä enemmän mieltä lämmittää konkreettinen joulumuistaminen. Sanoohan sana toisaalla: Tehkäämme hyvää toisille. Jouluna siihen on hyvä tilaisuus.